Neljän maidon saippuat osa II

Vasemmalta oikealle: piimä, maito, kookos ja jogurtti

 Tässä ne nyt sitten ovat, kaikki neljät saippuat. Jälkeenpäin kun ajattelin niin olin ihan turhaan huolissaan maitosaippuan tekemisestä. Mielessä pyöri vaan ruskea saippua, jossa olisi palaneen sokerin haju ja kauhea geelipaakku keskellä. Pakastetun maidon sekoittaminen lipeään oli todella helppoa, vaikka se vaatiikin enemmän esivalmistelua ja enemmän aikaa. Pakastin hoiti hommansa hyvin ja sain kauniin vaaleita saippuoita.

1. Piimäsaippua oli ainoa joka vaihtoi hieman väriä vaaleanpunaiseksi. Värihän muuttui heti kun aloin kaatamaan saippuaa muottiin. Mielestäni väri on kuitenkin vaalentunut hieman tämän jälkeen.
 
2. Maitosaippuan väri ei muuttunut yhtään tekovaiheessa, mutta jo parin viikon kuluttua oli havaiitavissa pientäbeigen ruskeata väriä. Pitää myöhemmin kokeilla jos tulee jotain muutosta kun teen saippuan ihan tavallisesta maidosta enkä maitojauheesta ja vedestä.


3. Kookosmaitosaippua oli se joka kiisselöityi parhaiten ja tuntui muutenkin tekovaiheessa miellyttävämmältä. Kun kaadoin saippuan muottiin olin havaitsevani pientä rasvan erottumista, mutta valmiissa saippuassa ei ollut tällaista havaittavissa. Kookosmaito muuttuu saippuassa hieman harmaanvihertäväksi ja siitä en pidä. Toisaalta tämä väri on niin vaalea ettei se haittaa jos saippuan vaaleentaa titaanioksiidilla tai muuten värjää saippuan. Suureksi ilokseni huomasin kolmisen viikon päästä että saippua oli vaalentunut ja oli lähes valkoinen. Kookosmaidoissa on muuten aika paljon eroa. Tämä merkki jota nyt käytin oli jo purkista otettuna tasaista, mutta aika monet ovat hailakaa lillua pohjalla ja päällä on kiekko paksua valkoista kookosta. Jos sattuu ostamaan kookosmaitoa joka on erottunut, niin se pitää lämmittää ensi ja vasta sitten laittaa jääpalamuottiin.


4. Jogurttisaippua oli maitosaippuan tapaan myös koko ajan ihan kermanvaalea. Koin paksun kreikkalaisen jogurtin laittamisen jääpalamuottiin ja se oli myös hankala ottaa pois muotista, vaikka se oli silikonista tehnyt. Sinänsä itse saippuanteossa se oli ihan ok ja toimi ihan niin kuin piti.

Viikon päästä saippuat olivat vielä aika pehmeät pinnalta. En osaa varmasti sanoa johtuiko tämä suuresta nestemäärästä, maitotuotteista tai helteestä. Meillä on ollut sisällä reilut +27 C vaikka tuulettaisi ja käyttäisi tuulettimia. Onneksi öisin on sentään viileämpää.

Piimäsaippuassa on hyvin, hyvin pienikuplainen vaahto. Sai oikein tihrustella että onko siinä kuplaa vai onko se kuin kermaa. Ihan mukavan tuntuinen saippua.

Tässä maitosaippuan vaahto. Se on suurikuplaista, mutta aika harvaa. Minun mielestä tämä on se tylsin saippua. Ei huono, mutta siinä ei ole mitään erityistä ominaisuutta josta pitäisin.

Kookosmaitosaippuan vaahto on ihan eri väristä kuin muissa maitosaippuoissa. Se on heti paljon valkoisempaa ja aluksi vaahdon väri on kuin rasvaton maito. Vaahto on mielestä paljon kestävämpää ja hoitavamman tuntuista.

Jogurttisaippuan vaahto on erittäin runsasta ja suurikuplaista. Sitä tulee vaan enemmän ja enemmän. Varmaan jogurtin rasvan takia saippua tuntuu hoitavalta.

Kokeilin saippuoita uudestaan kun oli taas mennyt pari viikkoa ja saippuat olivat kypsyneet rauhassa. Saippuat olivat kovettuneet mukavan koviksi ja niillä oli mukava pestä. Ehdotton ykkössaippua on kuitenkin kookosmaitosaippua ja jogurttisaippua tulee hyvänä kakkosena. Eli nyt on selkeätä että pitää rapsutella tarkaan jogurttipurkkien reunat ja pistää rippeet pakastimeen. Samoin kun teen lempparikeittoani, kanakookoskeittoa inkiväärin ja chilin kera. Pitää säästää aina tilkka saippuaa varten. 

Tämän kokeilun jälkeen pitää vielä kokeilla vuohenmaitosaippuaa ja jos vaikka tekisi punaisesta maidosta saippuaa.

Neljän maidon saippuat osa I

Halusin kokeilla miten erilaiset maidot toimivat saippuassa. Valitsin maitotuotteiksi piimän, kreikkalaisen jogurtin, maidon sekä kookosmaidon. Maidon tein maitojauheesta, koska kotona ei ollut sopivanlaista maitoa. Mittasin ensin asitaan 22 g maitojauhetta ja lisäsin vettä niin että yhteensä oli 114 g. Ajatuksen on että pystyn toteamaan mikä saippua geeliintyy eniten vaikka on kylmässä, miten väri muuttuu tai pysyy saippuan kypsymisen aikana ja onko eroa pesevyydessä, vaahtoavuudessa ja hoitavuudessa.

Teen pienet annokset saippuaa ja ajattelin että käytän kaikkiin samanlaisia muotteja, jotta muotin koko ja syvyys ei esimerkiksi vaikuta geeliintymiseen tai ylikuumentumiseen. Saippuoihin en lisää mitään tuoksuja, värejä tai muita aineita, jotta pystyn vertaamaan todellisia tuloksia. Jotkut tuoksuthan värjäävät saippuan ruskeaksi. Erityisesti ne jossa on vaniljaa.


Rasvoiksi valitsin ihan perussaippuan ainekset: 100 g palmuöljyä, 75 g kookosrasvaa ja 125 g rypsiöljyä. Jokaista maitoa on 114g. Maidot pakastin jääpalamuotteihin, paitsi kookosmaidon jonka pistin laakeaan astiaan kun jääpalamuotit loppuivat kesken. Maitoja on suhteessa rasvoihin 38%. Käytän tätä kun haluan että saippua ei jässähdä liian nopeasti. Ylirasvoittuvuusprosentiksi laitoin 5%, koska kaikissa maidoissa on rasvaa. Kookosmaidossa oli 18%, jogurtissa 10%, piimässä 1,5% ja maidossa alle 1%.

Ensimmäiseksi tein piimä- ja maitosaippuat. 

Vuorasin keittiön tason sanomalehtipaperilla ja otin kaikki tarvittavat tavarat esille.

Mittasin kiinteät rasvat tarkkaan ja pistin ne kattilaan sulamaan. Tässä palmuöljy puntarissa.

Öljyn mittasin suoraan ämpäriin, jossa aion sekoittaa kaikki ainekset. 

Sekoitin sulanneet rasvat öljyn kanssa ja annoin niiden jäähtyä hetken.

Tällä aikaa mittasin lipeän valmiiksi.

Pistin piimäkuutiot lasipurkkiin. Sekoitan aina lipeänesteen lasipurkissa, koska koen että se on helppo upottaa veteen jos lipeä tahtoo kuumentua liikaa.


Kun en tee maitosaippuaa niin sekoitan lipeän lasipurkkiin jossa on valmiiksi mitattu vesi. Laitan kannen kiinni ja pyörittelen purkkia hitaasit niin että lipeä liukenee. Jos purkki kuumenee niin pistän sen kylmän veden alle.

Laitoin lavuaariin kylmää vetta, kymäkalleja ja muita jääpaloja jotta saisi mahdollisimman kylmän vesihauteen. Talvella voi käyttää lunta, mutta heinäkuussa ei pahemmin lunta ole. Laitoi myös pakastimesta löytyneitä pussukoita joissa oli saippuan nesteeksi tarkoitettuja nesteitä :) Nämä oli jo yli kuukauden vanhoja, joten en viitsinyt käyttää niitä. Ne tein silloin kesäkuun alussa tuoreista lehdistä ja säilyvyydestä en osaa sanoa mitään.

Sekoitin lipeän pienissä erissä piimäkuutioiden sekaan ja pidin lasipurkkia vesihauteessa. Ehkä noin vajaa teelusikallisen lipeää kerrallaan. Sekoitin seosta hetken ja lisäsin taas lusikallisen lipeää. Tässä meni noin 10-15 min. Piimä suli aika nopeasti ja väri pysyi vaaleana.

Sekoitin piimä-lipeäseoksen öljyihin ja suurruuttelin tämän saippuamassaksi. Jätin sen tahallaan aika löysäksi, koska seos alkoi muuttumaan vaaleanpunaiseksi. Eli maitosokerit kuumenivat. 







Saippuamassa äkkiä vaan muottii ja muotti 
pakastimeen.

Kaikki saippua ei mahtunut kukkamuottiin, joten laitoin yhteen tyhjään ja pestyyn rahkapurkkiin lopun saippuan. Se oli ehkä 3-4 min pöydällä sillä aikaa kun laitoin muut saippuat pakastimeen. Tällä aikaa se oli jo muuttunut aika punaiseksi.

Tein maitosaippuan lähes samalla tavalla. Ainoa ero on se että pidin ämpäriä kylmässä vesihauteessa samalla kun sekoitin öljyt ja lipeämaidon keskenään saippuamassaksi. Tällä tavalla saippua pysyi kauniin vaaleana.


Tässä kuvassa pienet maitosydämet odottamassa lipeäkäsittelyä. Söpöä eikö? :)

Maitosaippuan laitoinkin heti piimäsaippuan kaveriksi muottiin ja pakastimeen. Piimäsaippua olikin jähmettynyt hyvin noin 25 min aikana.





Annoin saippuoiden olla useita tunteja pakastimessa, ehkä 5h. Silloin ne olivat kovettuneet jo niin hyvin että ne pystyi poistamaan muotista. Laitoin ne kuivumaan ja kovettumaan leivinpaperille, niin ne eivät sotke pöytää.

Seuraavana päivänä tein jogurtti- ja kookosmaitosaippuat samalla tavallan. Nyt en viitsinyt heilua kameran kanssa, koska kuvista olisi tullut ihan samanlaisia. Jogurtti käyttäytyi ihan samalla tavalla kuin maito kun lisäsin lipeän siihen, eli väri ei muuttunut. Hieman "ryyniintymistä" oli havaittavissa kun kaikki lipeä oli sekoitettu maidon joukkoon. Kuten myös piimäsaippuan kohdalla. Kookosmaito oli minusta miellyttävin maito. Se ei reagoinnut millään erityisellä tavalla ja se kiisselöityi muita maitoja paljon nopeammin. Väri oli kuten arvasin hieman harmaanvihertävä.

Lisää näistä saippuoista ja käyttökokemuksista vähän myöhemmin!

Kasvovesi piharatamosta

Surffailin netissä aamusella kun mies nukkui vielä. Koiran olin jo ulkouluttanut ja parit saippuat olin valmistanut. Saippuoista lisää myöhemmin. Tutkiskelin koiralenkillä mitä kaikkea luonnosta vielä löytyisi. Ajatuksena oli enimmäkseen villivihannekset, siis mitä voisi käyttää ruoanlaitossa, mutta kotikosmetiikaksi tämä sitten muuttui :D 

Käymme päivittäin koiran kanssa metsässä ja sieltä kulkee pieni polku pellon reunalle ja sieltä takaisin kotiinpäin. Tämän polun varrella oli kauheasti ratamoita. Ja tosi isoja lehtiä. Olin ihan yllättynt. Siitä tulikin mieleen Pähkinän viimeisimmän jutun jossa hän oli uuttanut mm. ratamoa öljyyn. Löysin Demin keskustelupalstan ohjeen ratamokasvoveteen. Eli ei kun takasin metsään lehtiä keräämään. 

Pestyt ratamonlehdet odottamassa kuumaa kylpyä.

Ohjeessa suhteet ovat kourallinen ratamonlehtiä, 1 dl vettä ja tarvittaessa ripaus merisuolaa. Minä innostuin niin kovasti että keräsin pienehkön pussillisen ratamonlehtiä :) Tämä täytti koko kattilan. En viitsinyt mittailla mitään suhteita, vaan kaadoin päälle kylmää vettä niin että lehdet juuri ja juuri peittyivät. Kiehautin veden ja haudutin keitosta tunnin.

Nyt se kiehuu!

Ohjeessa luki että keitos siivilöidään, mutta minä nostelin ratamonlehdet grillipihdeillä :D Ne olivat tosiaankin isoja. Kaadoin nesteen lasipurkkeihin ja jäädytin ne vesihauteesa. Niin, tämä säilyy viikon jääkaapissa.

Valmis keltaisenvihreä kasvovesi odottamassa pullotusta.

Olen vasta pari kertaa käyttänyt kasvovettä, mutta mielestäni iho ei ole niin punaisenlaikukas kuin aikaisemmin. Kasvoissani on hieman kuperoosaa ja iho on muutenkin punainen poskista, nenän molemmilta puolilta. Ratamoahan on käytetty kautta aikojen haavojen hoidossa ja luulisi sen myös auttavan ihon pienissä tulehduksissa. Yhden lähteen mukaan (en enää muista minkä) on ratamoa käytetty haavojen lisäksi finnien ja hyönteisten puremien hoidossa.

Kutistemuoviaskartelua

Sukulaispoika, 9v, oli kyläilemässä viikolla useamman päivän ja hänen kanssa keksittiin tekemään hahmoja kutistemuovista. Joskus lapsena, eli 80-90-luvulla tuli kutistemuovia muropakettien mukana, ja niistä askarteltiin. Silloin kutistemuovia kutsuttii nimellä "krymppis". Kutistemuovin ostin Hobby Pointista.  

Tässä valmiit tuotokset. Totoro & Angry Birdsit.

Kutistemuovia on helppoa käyttää. Karhealle puolelle piirsimme värikynillä hahmot ja leikkasin hahmot muovista niin että kulmat olivat pyöreät. Oma kokemus on että jos jättää kulmia, niin ne ovat todella terävät kun kuva on kutistunut. Kuvat laitoin pellille leivinpaperin päälle. Uunin pitää oll 120-130 C. Kuvat kutistuvat todella nopeasti, siinä menee vain pari minuuttia. Ensin niistä tulee kupruset kupit ja sen jälkeen ne suoristuvat takasin. Muutaman kerran taivutin hahmojen reunoja ulospäin, kun ne meinasivat mennä ihan ruttuun. Varsinkin pyöreät hahmot menevät helpommin ruttuun. Kuvat ovat sitten todella kuumat hetken sen jälkeen kun ne on ottanut uunista, niin kannattaa pitää innostuneet lapset pois kuvien luota ainakin kymmenisen minuuttia. Ohjeessa luki että kuvat kutistuvat 20%, sanoisin että 50% tai enemmän. Kuvista tulee useamman millin paksuja ja ovat aika kestävät. Ajattelin vielä tehdä jämäpaloista jotain kivaa, esim. koruja.

Ylimässä on kuva ennen uunia ja alimassa kuva uunin jälkeen. Väri tummuu kohtalaisen paljon. Laitoin Totoron kuvaan pienen reiän niin sain siitä avaimenperän.

Hiusgeelikokeiluja ja uusi hiusgeeli

Uusi geeli pullotettuna vanhaan kasvoseerumipulloon. Pumppupullo toimii loistavasti ja siitä saa sopivan pieniä määriä geeliä kerralla.

Pellavansiemenhiusgeeli oli minulle aivan liian hoitava. Se teki hiuksista ihan rasvaiset. Eikä siinä muutenkaan ollut oikein toivottavia ominaisuuksia. Mikä pettymyt :/ Tein uuden version jossa oli ainoastaan pellavansiemenlimaa, eikä sekään mielyttänyt.

Löysin Hemkokeriet-sivulta ohjeen hiusgeeliin jossa käytettiin Psylliumia. Psyllium om ratamonsiemeniä (ei niitä jotka kasvavat täällä Suomessa) ja niillä jolla on keliakia käyttävät sitä. Ohjeeseen tuli pelkästään 5 dl vettä ja 1 rkl Psylliumia. Keitin aineksia kattilassa kunnes seokseta tuli kiisselimäistä. Tästä tuli ihan jättimäärä huisgeeliä. Seuraavalla kerralla teen 1/3 annoksesta. Ohjeen mukaan geeli tulisi siivilöidä, jotta siemenet saisi pois. Siemenet ovat kyllä niin pieniä ja huomaamattomia että ei niitä saa siivilöityä. 

Psylliumgeeli jäähtymässä.

Tein pienen suortuvatestin Psylliumhiusgeelillä ja tämä oikeasti toimii. Sain 5 minuutissa kunnon kiharan aikaiseksi :) Jee! Hiukset tuntuvat samanlaiselta kuin kun käyttää kaupan hiusgeeliä, eli oli hieman karheammat. Kihara pysyi ihan hyvin, vaikka harjasin sen. Ja tämän sain siis aikaiseksi viidessä minuutissa kuiviin hiuksiin. Hiuksiin ei jäänyt mitään valkoista töhnää, niin kun kaupan geeleistä saattaa jäädä harjaamisen jälkeen. Geeliä sai kyllä laittaa ihan mukava määrä, jotta siitä oli helppo muotoilla kihara. Mukava määrä on kai sama kuin sopiva määrä. Eli ei liikaa, mutta ehdottomasti ei liian vähän.

Hiuskiehkura

ONKO TÄÄLLÄ SAIPPUANTEKIJÖITÄ JOTKA OLISIVAT KIINNOSTUNEITA SAIPPUANVAIHDOSTA??

Minua himottaisi kauheasti kokeilla muiden tekemiä saippuoita :) Ihan sitä varten että osaisin myös itse kehitellä tuotteitani. Jos täällä olisi saippuantekokavereita jotka olisivat myös kiinnostuneita tästä niin saippuanvaihtoa voisi kokeilla vaikka syksyllä.

Ajattelin että ihmiset saisivat ilmoittautua tänne ja sitten arpoisin saippuanvaihtoparit. Saippuanvaihtoparit saisivat keskenään vaihtaa s-postiosoitteet ja tämän jälkeen osoitteet jonne saippuat lähetetään. Saippuoita voisi vaihtaa 2 kappaletta. Toinen saippuoista olisi oma suosikki ja toinen olisi sellainen jossa käyttäisi jotain uutta ainesosaa tai tekniikkaa, jota ei ole aikaisemmin käyttänyt. Arvonnan jälkeen olisi kuukausi aikaa tehdä saippuat ja lähettää ne eteenpäin parilleen. 

ONKO KIINNOSTUNEITA??

Kun on vaan aivan pakko tehdä saippuaa :D

Leivoksia? Ei kun tietenkin saippuaa :)

Joskus on aivan pakko tehdä saippuaa, vaikka olinkin suunnitellut että kesällä olisi tauko. Alkuperäinen suunnitelma oli se että kesällä on niin kovat helteet niin saippuat hikoilevat ja ylikuumenevat. No nythän on ollut oikein kunnon sadekesä.

Päädyin tekemään muunnoksen kaura-maito-hunajasaippuasta. KMH-saippua Saara Kuhan kirjassa on mukava perussaippua, mutta jotenkin ohje ei tänään houkutellut. Samoin kaikki muut ohjeet jotka löysin netistä. Alunperin ajattelin että laitan mehiläisvahaa saippuaan, mutta haluan säästää vahan vuohenmaitosaippuaan. Eli taas kaivoin jääkaappia niin löysin sopivia aineksia. Kannattaa ehdottomasti käyttää hunajaa saippuassa. Tein aikoja sitten Hunajasaippuan ja se on ehdottomasti yksi saippuoistani joka vaahtoaa eniten. On samaa kaliberia Possusaippuan kanssa. Ja hunajasaippuan vaahto tuntuu jotenkin niin pehmeän hoitavalta. Luulisi melkein että saippuassa pitäisi olla maitoa jotta se vaahtoisi näin hyvin.

Käytin saippuassa perus öljyjen lisäksi kreikkalaista jogurttia. Ei ollut ihan sitä rasvaisinta. Tässä oli 7% rasvaa. Monissa on 10% tai enemmän. Lisäksi laitoin saippuaan sauvasekoittimella silputtuja kaurahiutaleita, hunajaa ja yhden kananmunan. Kaurahiutaleet kannataa jauhaa mahdollisimman pieneksi jauhoksi, muuten hiuteleet saattavat homehtua ja pilata koko saippuan. 

Ohje oli seuraavanlainen:

200 g kookosrasvaa
200 g oliiviöljyä
170 g rypsiöljyä
30 g risiiniöljyä (tämä oli todennäköisesti ihan turha, koska jogurtti ja hunaja lisää vaahtoavuutta)

30 g hunajaa
10 ml Plum Crumble-tuoksuöljyä
150g vettä
78 g jogurttia
84 g lipeää
1 muna 
2 rkl kaurahiutaleita silputtuna jauhoksi


Ylirasvoittuvuusprosentti oli 5% ja nestettä oli 38%, eli siihen on laskettu sekä vesi että jogurtti. Jogurtin rasvaa en laskenut mukaan, koska sitä oli loppujen lopuksi niin vähän.


Sulatin kookosrasvan hellalla miedolla lämmöllä. Sillä aikaa sekoitin veden ja hunajan toisiinsa. Mittasin muut rasvat tarkasti ja niihin sekoitin tuoksuöljyn. Kun kookosrasva oli sulanut, lisäsin muut rasvat siihen. Otin esille jauhetut kaurahiutaleet ja valmiiksi mitatun jogurtin. Sekoitin kananmunan muutamaan lusikalliseen öljyseosta ja laitoin sen odottamaan. Tämän jälkeen lisäsin vesi-hunajaliuokseen pikkuhiljaa lipeää. Pidin lipeäastiaa lavuaarissa kylmässä vedessä, jotta hunajan sokeri ei kärähtäisi. Siitä tuli kuitenkin aika tummaa. Olisi varmaan pitänyt lisätä lipeä hitaammin, tai laittaa lavuaariin myös jäätä tai kylmäkalleja. Kaadoin lipeäseoksen rasvoihin ja sekoittelin hetken sauvasekoittimella. Sitten lisäsin muna-rasvasekoituksen ja suurruuttelin sauvasekoittimella taas hetken. Tämän jälkeen lisäsin jogurtin, sekoitin taas ja viimeiseksi lisäsin kaurahiutaleet. Tässä vaiheessa saippuamassa oli jo saavuttanut kiisselivaiheen.

Saippua vielä muotissa. Pinnassa on kaunis vaalea väri.

Saippuan laitoin poikkeuksellisesti laakeaan vuokaan. Yksi syy siihen on se että jogurtti, kananmuna ja hunaja aiheuttavat helposti ylikuumenemisen jos astia on liian syvä ja toinen oli se että halusin koristella saippuan kaurahiutaleilla. Näin saippuapaloissa on enemmän hiutaleita. Näin jälkikäteen ajatellen niin ei tästä mitään kauhean nättiä saippuaa tullut :D Mutta on varmaankin hyvin hoitavaa ja tuoksukin on hyvä sekä makea. Toisaalta kauran pitäisi antaa makeahkoa tuoksua, eli tuoksun voisi jättää hyvin pois. Jotkut sanovat että kaura-maito-hunajasaippua tuoksuu kaurakekseiltä. 

Monessa amerikkalaisessa ohjeessa suositeltiin että saippua laitettaisiin tunniksi pakastimeen ja jos se ei ole vielä jäähtynyt kunnolla niin sitten vielä muutamaksi tunniksi jääkaappiin. Tämän pitäisi ehkäistä että saippuaan ei tulisi rumia geelirenkaita eikä saippua ylikuumene. Pidin saippuan sen tunnin pakastimessa ja se tuntui oikein kunnolla viilenneeltä. Oli jo myöhäinen ilta, joten en viitsinyt jättää sitä pakastimeen ja jääkaappi oli aika täynnä, niin jätin saippuan tiskipöydälle huoneenlämpöön. Aamulla kun heräsin, oli saippua vielä vähän lämmin ja kun kurkkasin muotin läpinäkyvästä pohjasta, niin saippua oli geeliintynyt lähes kokonaan. Tämä ei ole mikään hyvä asia saippuassa, jossa on maitotuotetta. Onhan se ihan käyttökelpoinen, mutta ulkonäkö ei ole ihan paras. Toivon nyt vaan että pitkä kypsymisaika pelastaa saippuan. Eli pitää antaa saippuan kypsyä 4-6 kk ennen kun annan lopullisen tuomion saippuan käyttöominaisuuksista. Onneksi saippua oli ainoastaan geeliintynyt, eikä kiehunut yli :) Eli kai se pakastimessa pitäminen auttoi edes vähän.

Pohjasta näkyy että saippua on geeliintynyt.

Tästä näkyy että ainoastaan ihan ohut pintakerros on geeliintymättä.

Leikkasin saippuan 12 h saippuan tekemisestä ja olin iloinen että se ei haissut mädälle kananmunalle. Se oli oikein mielyttävän tuntuista leikata, eli pehmeää, mutta kiinteää. Kai tästä sittenkin tulee ihan hyvä saippua.

LISÄYS: Totesin että saippuapalat olivat liian paksuja, joten halkaisin ne vielä. Nyt onkin 12 saippuaa. Harmi vaan että ainoastaan kuudessa on kaurahiutaleita pinnalla. No koristuksiahan ne vaan on.

Hiusgeeli pellavansiemenistä

Olen etsinyt jo useamman kuukauden ajan täysin luonnollista tuotetta hiuksille, joka korvaisi sen kun käytin aikaisemmin muotovaahtoa päivittäin. Toisaalta olen pärjännyt hyvin ilman mitään varsinkin arkena, kun joudun työn puolesta pitämään hiukset kiinni. Ainoa asia joka on aiheuttanut minulle päänvaivaa, on se että hiukseni ovat alkaneet kihartumaan oikein kunnolla sen jälkeen kun aloin käyttämään palashampoota. Pikkulapsena minulla oli kiharat hiukset, mutta ehkä 3v iässä ne suoristuivat kokonaan ja sen jälkeen ne ovat olleet suorat mutta taipuisat.

Löysin ihan sattumalta Crunchy Betty-sivustolta ohjeen miten tehdään kokonaisista pellavansiemenistä hiusgeeliä. Googlasin hieman lisää ja vaikutti siltä että kaikki olivat todella tyytyväisiä tuotteeseen. Ainoa mikä tuotti harmaita hiuksia oli pellavansiemenliman eli geelin siivilöiminen purkkiin. Linkin alta löytyy alkuperäinen ohje.

Geeli näyttää kuvassa tummemmalta mitä oikeasti on.

Minä tein seuraavanlaisella tavalla:

Mittasin lasipurkkiin 2 rkl pellavansiemeniä ja 250ml vettä. Alunperin minun oli tarkoitus keittää pellavansiemenet heti, mutta aika loppui illalla kesken (työ haittaa näemmä vapaa-aikaa ;) ). Eli laitoin tosiaankin kaiken lasipurkkiin ja työpäivän ajaksi jääkaappiin. Luin jostain että pellavansiemenet tuottavat geeliä yhtä hyvin kylmässä vedessä, mutta paljon hitaammin. Olihan siellä purkissa paksua geeliä, mutta se oli aika hankala siivilöidä. Keräsin kulhoon sen geelin minkä sain ja tämän jälkeen kiehautin jälle jäänneet pellavansiemenet ja veden. Kannattee ehdottomasti kaataa siemenet ja vesi kuumana siivilän läpi. Silloin saa enemmän geeliä. Monet siivilöivät pellavansiemengeelin ohutta sukkaa käyttäen. Minä kokeilin metallista isoa siivilää ja se toimi oikein hyvin. Siivilä ei saa olla liian tiivis, koska muuten geeliä ei saa siivilöityä.

Lisäsin geeliin aloemehua 1 tl sekä muutam tippa greipin eteeristä öljyä. Sitä olikin vain muutama tippa pullon pohjalla. Aloegeeliä en viitsinyt tätä kokeilua varten hankkia, koska aloe toimii ainoastaa geelin ohentajana sekä se kosteuttaa hiuksia. Aloemehu vaikuttaa toimivan ihan hyvin kun käyttää pienemmän määrän. Geeli vaikuttaa aika tujulta, mutta koostumus on kuitenkin ihan miellyttävä. Pumppupullo olisi tähän oikein kätevä, mutta sellaista ei nyt löytynyt. Iso pilttipurkki saa ajaa asiaa. Ajattelin että otan geeliä aina puhtaalla lusikalla niin sinne ei kerry bakteereja. Ohjeessa oli että pelkkä pellavansimenistä ja vedestä tehty geeli säilyy noin viikon. Kun siinä on aloegeeliä ja eteeristä öljyä niin geeli säilyy kauemmin.


Ensi viikolla saatte tarkemmat käyttökokemukset. Haluan kokeilla miten tämä geeli toimii jos laitan folio- tai pötkyläkiharat. Minulla on liukas hiuslaatu ja pitää olla aika vahvaa ainetta jotta kampaus pysyisi nättinä.

Hammassaippuakokemuksia

Olen nyt suurinpiirtein kuukauden ajan käyttänyt saippuaa hampaiden pesuun. Ihan säännöllisesti en ole sitä käyttänyt, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin. Ensimmäinen positiivinen reaktio oli se että tämä oikeasti puhdistaa hampaat hyvin, hampaat ovat selkeästi puhtaammat kuin tavallisella hammastahnalla. No negatiivinen juttu on ehdottomasti maku. Steviaa pitäisi laittaa huomattavasti enemmän, sekä piparminttuöljyä. Nyt se maistuu selkeästi saippualle. Maku haittasi pesemistä parin ensimmäisen viikon ajan, mutta nyt siihen on tottunut. Lisäksi pesen nykyään hampaat ensi ulkopuolelta, jolloin saippuan maku on vähemmän aikaan suussa. Mielestäni ikenet ovat myös pysyneet terveenä. En kyllä suosittele hammassaippuan käyttöä jos suussa on useasti haavaumia tai jos on aftoja. Minulla oli pieni haava kielessä ja saippua aiheutta ei niin mielyttävän kirvelyn. Toisaalta se meni ohi kun huuhtelin suun vedellä.

Näin paljon saippuaa otan hammasharjalle joka pesukerralla

Fluoria tässä hammassaippuassa ei ole joten olen tehnyt niin että pesen aamulla hampaat saippualla, illalla tavallisella hammastahnalla. Näin minulla on päivän aikana puhtaammat hampaat ja fluori pääsee vaikuttamaan hampaisiin yön aikana. Meinaan ehdottomasti jatkaa tällä tavalla, koska koen hammassaippuan pesutehon niin miellyttäväksi ja pitää tuo hammastahnatuubi saada käytettyä loppuun.

Lakritsisaippua aka Kvilla-saippua

Taas teki mieli tehdä jotain puhtaanvalkoista tai luonnonvalkoista saippuaa. Muutamia päiviä mietin minkälaista se voisi olla. Silikonimuoteilla saa helposti hauskoja kuvioita vaikka saippuassa ei ole väriä, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän maitopurkkimuoteista eli siitä että saippuapala on neliskulmainen tai pitkulainen. Ehkä olen kaavoihin kangistunut, mutta yksinkertainen on usein kaunista. Pelkkä luonnonvaalea saippua maitopurkissa olisi kuitenkin hieman tylsähkö, joten päätin että teen alimmaisen kerroksen saippuan luonnollisella värillä ja yläosaan lisään vielä titanioksiidia. Kerroksen väliin laitoin kaakaojauhetta. Tätä kutsutaan pencil lineksi. Vastaavanlaista tekniikkaa käytin kakunmuotoisessa herkkusaippuassa. Muottina käytin 1,5 litran maitotölkkiä, josta leikkasin auki kapean sivun. Silloin saippuasta tulee korkea ja pitkulainen. Saippuan nimi tulee tuoksusta, eli käytin GF Lakritsituoksua, mutta minun mielestä se tuoksuu ihan samalle kun Kvilla yskänlääke :) Pidän tuoksusta tosi paljon, vaikka tulee mieleen lapsuus kun saimme siskon kanssa yskänlääkkeenä Kvillaa. Jos joku ei tiedä miltä Kvilla tuoksuu niin minun mielestä se on salmiakin ja aniksen sekoitus.




Saippuat kesäisessä maisemissa.



Ohje oli seuraavanlainen:

330 g sianrasvaa eli lardia
360 g kookosrasvaa
100 g auringonkukkaöljyä
150 g rypsiöljyä
60 g makadamiapähkinäöljyä

Nesteenä oli 280 g vettä (+ 1 tl sokeria ja ½ tl ruokasuolaa) ja 142 g lipeää. Lakritsituoksua minulla oli ainoastaan 10ml, toivottavasti se riittää. Puoleen saippuamassaan lisäsin niukan teelusikallisen titaanioksiidia.

Saippua näyttää huomattavasti pienemmältä mitä oikeasti on. Iso maitopurkki on aika iso muotiksi.

Ensin sain surruutella pitkään ennen kun sain ohueen kiisselin aikaiseksi, mutta kun piti laittaa päälikerros kaakaon jälkeen niin saippua oli kuin paksua suklaavanukasta. Alunperin olin ajatellut että saippua olisi neliskulmainen, mutta kun saippua jässähti niin nopeasti niin päädyin siihen että laita tähän myös niitä aallon näköisiä huippuja. 

Yksi saippuoista väsyi ja meni pötköttelemään. Syy ei varmaan ollut se että maa oli epätasainen :)

Saippua kovettui nopeasti ja leikkasin sen jo 10h jälkeen. Sain käyttää voimia että sain saippuan paloiksi. Pitää tutkia mistä tämä johtuu. Muut saippuat jotka sisältävät possunrasvaa ovat taas olleet niin pehmeät että niitä olisi ihan hyvin säilyttää muotissa pari päivää ja leikata vasta tämän jälkeen. Vaikka saippua oli kova, tuli paloista oikein nätit. Eivät murenneet tai lohkeilleet. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Pelkäsin vähän että saippuapalat eivät pysyisi yhdessä kaakaojauheen takia, mutta hyvältä näyttää. Pitää vaan muistaa laittaa tarpeeksi vähän kaakaota. Saas nähdä muuttuuko saippuan värjäämätön alaosa kun se kuivuu. Nyt se on hieman harmaampi kuin titaanioksiidilla värjätty yläosa.

Vaahtoanalyysi

Halusin näyttää niille jotka eivät ole vielä tehneet saippuaa tai vasta tehneet muutaman saippuan että miten pystyy eri raaka-aineilla vaikuttamaan saippuan vaahtoavuuteen (ihan kun olisin asiantuntija puolen vuoden kokemuksella :D ). No nyt varmaan joku miettii että onko sillä mitään väliä minkälaista vaahtoa saippua tuottaa :D Ei kai sillä ole, mutta suurin osa jotka käyttävät kaupan saippuoita odottaa että kotitehty saippua vaahtoaa samalla tavalla. Eli pienellä saippuamäärällä pitäisi saada suurta ja runsaskuplaista vaahtoa. Toisaalta vaahdon määrä ei ole mitenkään verrattavissa saippuan pesevyyden kanssa.

Hävikkisaippuassa vaahto on erittäin pienikuplaista ja tasaista. Saippuoissa joissa on maitoa tai kookosmaitoa on tämänlainen tiivis vaahto. Saippuasta vielä sen verran että se on mielyttävän kiinteä ja matelikuitu kuorii ihoa hellästi.

Possusaippua muistuttaa ehkä eniten kaupan saippuaa, koska se on niin kovaa. Toisaalta kova saippua on hyvää, se ei kulu niin nopeasti. Kuten kuvasta näkyy niin vaahto ei ole tasaista. Paikka paikoin näkyy muutama iso kupla ja muutenkin vaahdossa on paljon eri kokoisia kuplia. Suuret kuplat ovat aika tyypillisiä kun käyttää possunrasvaa.

Hetken kun hieroo possusaippuan vaahtoa kämmenten välissä kuplat häviävät kokonaan ja sen sijaan käsiin jää tasainen valkoinen kerros saippuaa joka muistuttaa voidetta. Tämä on hyvin hellävaraista ja hoitavaa.

Olutsaippuassa kuplat ovat suuria ja keskikokoisia. Olut lisää saippuan vaahtoavuutta ja sen takia se on oiva neste suolasaippuassa. Tästä kuvasta näkyy myös että olutsaippuan väri jäi tummaksi vaikka alussa se oli tosi vaaleaa.

Mangosaippua vaahtoaa tosi hyvin. Tässä olen vaahdottanut saippuaa ihan pikkuisen. Kun pesee kädet kunnolla niin saippua vaahtoaa tosi paljoan. Sen takia tämä on niin miellyttävä suihkusaippua. Tämä on siis se ensimmäinen mangosaippua, jonka revin, sulatin kattilassa ja värjäsin. Nyt en laittanut siitä toisesta mangosaippuasta kuvaa, mutta se vaahtoaa vielä paremmin. Vaahdon määrä johtuu todennäköisesti mangososeesta joka sisältää paljon sokeria. Sokerihan lisää vaahdon määrää sekä kuplien suuruutta.

Munasaippuassa on monta eri tekijää jokta lisäävät saippuan vaahtoavuutta. Rasvat tietenkin vaikuttavat paljon, mutta ainakin oma kokemus on se että kananmuna lisää saippuan kuplamäärää. Minusta on hienoa että myös tässä saippuassa on suurehkoja kuplia. En tiedä minkä takia, mutta minusta ne ovat vain niin hienoja :) Tämä on jännän liukkaan tuntuinen vihreän saven takia. Savihan puhdistaa ihoa, joten tämä on erinomainen kasvosaippua. Puhdistava ja samalla hoitava. Mutta tämä sopii myös säärikarvojen ajeluu. Kun hieroo saippuaa suoraan kosteisiin sääriin ja sen jälkeen vaahdottaa käsin niin saa aikaiseksi hienon tiiviin vaahdon joka auttaa sheivaamista.

Suklaasaippuassa taas näkee sen mitä monet saippuantekijät yrittävät parhaimman mukaan vältellä, eri värjääntynyttä vaahtoa. Tässä saippuassa on niin paljon suklaata että sen kaakao värjää vaahdon. Minua tämä ei taas haittaa yhtään. Saippua on yhtä pesevää ja jos käyttää pesusientä niin väri ei tartu siihen. Suklaassa on paljon sokeria niin saippua vaahtoaa tosi, tosi hyvin. Kuten kuvassa näkyy niin vaahto on pohjalta tiivista ja pienikuplaista, mutta päälle syntyy suuria kuplia. Suklaassa on myös kaakaovoita , joka hoitaa ja kosteuttaa ihoa.

Aloeshampoossa taas on suhteessa moneen saippuaan paljon kuplia antavia rasvoja, kuten auringonkukkaöljy sekä kookosrasva. Näin käsiin hierottuna  shampoo tekee loppujen lopuksi aika vähän vaahtoa. Kuplat ovat keskikokoisia ja pieniä. Mutta kun hieroo palaa suoraan hiuksiin niin vaahto on erinomainen. Sillä saa helpsti tehtyä Pikku Myy-kampaukset.

Suolasaippua onkin aika jännä kaveri saippuaksi. Kuvassa olen ihan kevyeesti hieronnut saippuaa kämmenten välissä. Tuloksen on kevyt vaahto, jossa on muutama keskikokoinen kupla. No tämä siis pesee jo ihan hyvin, mutta kun jaksaa käyttää vähän enemmän vettä niin saippua  vaahtoo todella hyvin. Kuvan saippuaa olen jo käyttänyt muutaman viikon verran ja näkee että saippuan reunat ovat pyöristyneet kauniisti. Tässä saippuassa on siis sekä karkeata että hienoa merisuolaa. Karkea merisuola ei raavi ihoa, eikä kuori vaikka niin voisi ajatella. Saippua on oikein silkin pehmeä. Suola sulaa nopeasti vedessä ja jättää pikemminkin pieniä reikiä saippuaan.

Suolasaippua on mainio kaveri suihkusaippuana. Suosittelen kaikille atoopikoille tai muuten kuivaihoisille. Katsokaa nyt minkälaisen vaahdon sillä saa aikaiseksi kun saippuan vaahdottaa pesusieneen eli kotoisasti vamppuun.

Avokadohoitoaineet normaaleille ja kuiville hiuksille

Tein äidille juuri ennen äitienpäivää hoitoaineen. Hän piti siitä kovasti, mutta toivoi vielä vähän kosteuttavampaa. Hoitoaineessa käytin kirsikansiemenöljyä, joka on sopinut minun normaaleille hiuksille erinomaisesti. Tähän uuteen versioon vaihdoin kirsikansiemenöljyn avokadoöljyyn. Avokado on erittäin kosteuttava ja hoitava. Siinä on hyviä rasvahappoja ja vaikka mitä muita hyvää tekeviä aineita. Lisäsin myös öljyn määrää. 

Kauniin keltaisenvihreä hoitoaine kuiville hiuksille.

Uusi ohje on tämänlainen:

1,5 rkl avokadoöljyä
1 rkl BTMS-emuglointiainetta
8 rkl vettä

Sekoitin kaikki ainekset kattilassa ja lämmitin kaiken vispilällä vatkaen. Ostin Citymarketista pakkauksen jossa oli neljä pientä purkkia. Yksi annos tätä hoitoainetta mahtui juuri yhteen purkkiin. Purkit maksoivat alle 4€ ja ovat minusta todella kätevät. Kannet ovat niin tiiviit että mikään neste ei niistä valu ulos. Tämä ei ole sitten mikään Cittarin mainos :) Ovat vaan niin kätevät.

Tästä hoitoaineesta tuli ehkä vähän guacamolen näköinstä :D Tai sanotaan että se on kauniin lehmuksenvihreätä. 

Luonnonvaalea hoitoaine normaaleille hiuksille.

Pitihän minun tehdä itselleni myös hoitoaine jossa on avokadoöljyä. Muuten tein samalla ohjeella, mutta omaan versioon käytin ainoastaan ½ rkl öljyä. Voi jopa olla että tämä on minulle liian kosteuttavaa. Kokeilemalla se sitten selviää. Eikä se toisaalta haittaa. Voin käyttää sitä hiusten tehohoitona tai kasvojen puhdistusemulsiona. Tämä on niin monikäyttöinen tuote. 


LISÄYS: Kokeilin kevyeempää versiota illalla saunan yhtyedessä. Kyllä se sopii hyvin minun normaaleille hiuksille. Hoitoaine kosteutti sopivasti, eikä tehnyt hiuksista raskaita tai rasvaisia. Tämä voisi olla erityisen hyvä talvihoitoaine kun on kovat talvipakkaset ja pipokausi.

Tällä kaverilla ei ole mitään tekemistä hoitoaineen kanssa, mutta se tuli vastaan kun olimme menossa saunomaan.

Epätarkka kuva, mutta pakko oli ottaa kun perhonen tuli istumaan sormelle. Kutitti kovasti :)